on aika kääntää sivua, on aika jatkaa matkaa

Mä en oikeen tiedä mitä mun pitäisi kirjoittaa. En tiedä pitäiskö mun itkeä vai nauraa. Koska faktahan on se, että ei mun pitänyt nähdä tätä vuotta, ei mun pitäisi enää istua tässä ja kirjoittaa teille. Kyllä, mä olen iloinen, että mä en kuollut. En tosin tällä hetkellä. En todellakaan. Mutta useimpina päivinä kyllä. Mä istun kirjoittamassa tätä teille, ja mua itkettää. Mä olen niin helvetin pettynyt itseeni. Miksen mä voinut kuolla? Miksi miksi miksi miksi? Mä yritän kuunnella musiikkia ja yritän saada ajatukset muualle. Mutta aina mä vaan palaan lähtöpisteeseen. Huono huono huono, sana kertautuu mun päässä moneen kertaan. Tänään on ollut pitkästä aikaa sellainen olo, että haluisin viiltää. Mä haluisin viiltää tän pahan olon pois musta. Mutta mä tiedän, että mua vituttaa se jälkeenpäin. Ja hävettää. Ja se vaan lisää mun pahaa oloani, joten oon yrittänyt keksiä jotain muuta.

Mä haluaisin, että tämä vuosi kohtelee mua lempeämmin. Etten mä joutuisi enää kokemaan teho-osastoa, lepositeitä, psykiatrista osastoa, kiinnipitoa, yliannostuksia, syviä viiltoja, valehtelua ja kaikkea sitä paskaa. Jos mä voisin aloittaa täysin puhtaalta pöydältä, mä tekisin sen. Mutta mä en saa arpiani, tekemisiäni ja sanomisiani pois. En, vaikka haluaisin. Mä haluaisin, että tää vuosi ei löisi mua kasvoihin. Että tänä vuonna mä en kompastuis joka helvetin kiveen. Jos tämä vuosi antais mulle edes vähän jotain hyvää. Treenejä, rakkautta, perheen kanssa oloa, lomia, naurua kavereiden kanssa. Jos tänä vuonna mun ei tarvitsis miettiä sitä, että mä haluun vaan nukahtaa enkä herätä. Jos mun ei tänä vuonna tarvitsis paikkailla mun käsiä joka päivä. Jos mun ei tänä vuonna tarvitsis ottaa yhtään yliannostusta. Ei edes pään sekoittamismielessä. Mitä jos mä voisin olla edes vähän aikaa onnellinen?

Hyvää uutta vuotta kaikille ihanille♥