toiset päivät ovat parempia kuin toiset

"Cause I don't wanna be like this

I've been runnin these streets for too long now"

Neljä vuotta. Kolme osastojaksoa. Kiireellinen sijoitus ja huostaanotto. Mustelmaisia rystysiä. Koulusta eroaminen. Satoja viiltoja. Syömättömyyttä ja pakonomaista urheilua. Dissosiaatiota. Valheellisia sanarivejä. Impulsiivisuutta. Itsevihaa. Pahan olon turruttamista lääkkeillä. Itsemurhayritys ja kuolemantoiveita. Tuntuu että tosta kaikesta on tosi vähän aikaa. Mä yritin itsemurhaa lääkkeillä 05.10.2014, ja on päiviä jolloin tuntuu, että se olis tapahtunut eilen. Viime viikolla. Ei tunnu siltä, että siitä on kohta neljä kuukautta. Neljä kuukautta sitten mä olin valmis sanomaan teille kaikille hyvää yötä. Mut mä heräsin. Ja selvisin.

Kun mä kirjotan tätä, mä istun tasan siinä samassa paikassa, kun silloin viidentenä lokakuuta. Kun mä nielin yli viisikymmentä pilleriä. 19 grammaa. Kun mä nielin pillerin toisensa perään, ja päässä oli vaan ajatus siitä että mä saisin vihdoin pahan olon pois. 

Täl hetkellä tilanne on sata kertaa parempi kuin neljä kuukautta sitten. Tai no, lukuunottamatta turvonneita, sinertäviä rystysiä ja muutamaa hassua pintanaarmua. Lukuunottamatta sitä yhtä päivää kun mä hakkasin seinää pitkään, enkä tuntenu ees kipua. Lukuunottamatta sitä, että mä en yhtenä päivänä pystynyt olemaan paikallani, mä olin niin ahdistunut. Lukuunottamatta sitä, että viime viikolla pyysin tarvittavaa jotta rauhoituin. Kyllä mulla tavallaan menee hyvin. Tavallaan.